Mindpower kennel: Talvi on tullut ja Joulukin jo ovella

Huh aikahan on ihan livahtanut jonnekkin. Madde on jo 6 kk ja edelleen oikein mieluisa koiran alku. Syksy on kyllä ollut muuten rankka kun jouduin luopumaan Aramiksesta :( Aramishan oli jo pidempään ollut vähän raihnasen oloinen. Se sairasti kroonisesti astmaa ja ja olikin sen takia pitkällä kortisoni kuurilla viime syksynä. Kun se saatiin kuriin toinen etujalka rupesi vaivaamaan niin että ensin ranne oli todella kipeä. luulin jo että siinä on sarkooma mutta kuvista ei paljastunut mitään viime talvena. No parin viikon kipulääkityksen ja levon jälkeenkään jalka ei ollut hyvä ja kappas kappas bicepsihän se oli ärtynyt ontumisesta ja kortisoni laitettiin olkaan. No taas oltiin levossa. No sitten yhtenä päivänä katoin että mitäs se toista takajalkaansa ontuilee ja huomasin että siitäkin oli mennyt yhdestä varpaasta pinallinen koukistajajänne poikki ja yksi varvas oli siis ihan suora. No sitten Aramis päätti pudottaa kaiken karvansa niin että nahka paistoi kun oli vaan oikeesti kaksi karvaa ristissä. Otettiin T4/THS taas kerran mutta tulos oli ihan ok. Katottiin kaikki veriarvot taas kerran ja mitään muuta ei löytynyt kun että trombosyytit oli 80 ja leukkarit oli tosi matalalla. Siis jäätiin seurailemaan. Sydän ja vatsaontelo ultrattiin eikä mitään löytynyt.

Nyt syksyn aikana Aramis vanheni silmissä. Turkki joka oli kasvanut takaisin meni jotenkin tosi huonokuntoiseksi, Aramis pissaili välillä petiin jossa nukkuin ja suolenkin toiminta heikkeni. Etujalan ranne vaivasi edelleen niin että se oli nuollut siihen karvattoman alueen. Olin jo päättänyt että jos vielä jotain tulee niin sitten on Aramiksen aika lähteä.

Yhtenä aamuna laitoin koirat ulos ja menin keittämään kahvia ja laittamaan niiille ruokaa. Otin koirat sisälle ja annoin ruuat. Aramis vaan katsoi kuppia ja sitten minua ja meni Madden pieneen häkkiin kerälle maaten. Säikähdin sillä tiesin että jotain oli pahasti pielessä jos Aramikselle ei ruoka maistu. Se oli nimittäin todella ahne koira. Kutsuin sen sieltä pois ja katsoin ikeniä. Ne olivat ihan siniset. Aramis ei jaksanut seista vaan kävi maaten koiran petiin. Itkuhan siinä tuli sillä tiesin että nyt oli soitettava eläinlääkäriin. Olin luvannut Aramikselle että enää ei tarvitse hoitoja tehdä joten puhelu oli se kamalin jonka jokainen vanhan koiran omistaja tietää että joku päivä se on tehtävä. Sotkamon eläinlääkäri oli lehmiä hoitamassa joten onneksi sain Kajaaniin ajan. Niin lähdettiin Aramiksen kanssa viimeiselle yhteiselle matkalle :(

Ikävä on edelleen valtava. Aramis oli mun varjoni ja ajatukseni! Lepää rauhassa ystävä!! Sain tuhkat tänään ja vien ne tuonne niemen nokkaan järven rantaan ja annan tuulen viedä ne mukanaan..näin voin viimeisen kerran sanoa hyvälle ystävälleni olet vapaa menemään, uutta käskyä ei enää tule!

Poncho on käyttäytynyt ihan siivosti. Vähän pelkäsin että miten Aramiksen lähtö vaikuttaa sen psyykkeeseen kun se on aina herkästi reagoinut kaikkeen. Mutta ei mitään ihmeellistä. Se on jopa aavistuksen rauhoittunut.

Madde on oma iloinen touhukas itsensä. Päivän piristys aina! Se on edelleen todella vahva hermosen oloinen. Liikkuu joka paikassa reippaasti ja on avoin ihmisiä ja toisia koiria kohtaan. Ei ole enää osoittanut dominanssia toisille koirille. Ehkä vähän harjastelee mutta tulee tosi hyvin juttuun urosten ja narttujen kanssa. Puhuu todella lahjakkaasti koiraa ja on saanut Ponchonkin leikkimään kanssaan mikä on siis ihme.

Jälkeä ajeltiin jonkun verran syksyllä. Esineitä pikku koira etsi jo tosi hienosti. Agility on edelleen tosi alkeissa. Putkeen voi lähettää ja kepit se osaa verkko ohjureilla. Siivekkeiden läpi se menee hyvin yhdestä, ehkä joskus kahdesta. Kontakti esteitä ollaan tehty A-n alastuloa, siis vaan kontakti pintaa ja sama puomilla. Jos mä juoksen niin helposti ottaa kaarretta mukaan. Tämän kanssa saa olla tarkkana.

Tokossa ollaan tehty sivulla paikkaa ja tämän pikku-koira on jo aika hyvin oppinut. Vähän seuraamista namilla ja istumista+maahan menoa. Nouto menee niin että kapulan osaa käydä hakmassa ja tuomassa mun käteen. Nyt olen ruvennut tekemään pitoharjoituksia ja nopeesti se senkin älys. Kapulaa voi jo koputella sormilla ja hyvin pitää. Tosin vaan lyhyen ajan. Nyt otin oman seisomisen mukaan. Myös vauhti noutoja isommalla kapulalla ollaan tehty pihalla. Välillä vaihtaa hyvin kapulan leluun ja välillä meinaa olla niin että haluais vaan pitää kapulaa suussa. Merkkiä ihan vähän kosketusalustalla lyhyellä matkalla. Ruutua ei yhtään :(

Luoksetulon loppuasentoa eteen ollaan tehtty. Ja tänään pieni koira tuli metristä jo ilman käsiapuja eteen. Hieno pieni koira. Tykkään Maddessa siitä että se ei sählää mitään ylimääräistä. Keskittyy tekemiseen ja kun on aika leikkiä lelulla lopuksi niin se leikkii todella raivokkaasti. Silti ei kuppi mene yhtään nurin. Noh ainakaan vielä.

Sen verran Maddella on silmää että pallolla ei voi palkata. Se jumahtaa aivan täysin. Myöskään palloja ei voi olla leluina sillä se pyörittelee niitä maanisesti ja tuijottelee. Narupallo on sen mielestä ihan pop! Myöskin muut lelut toimii.

Ollaan myös opeteltu leluun ampumista ja vähän eteen menoa.

Lampailla Madde on käynyt yhteensä 4 kertaa. Kerran siellä Minnan luona, kerran Somerolla pentutapaamisessa ja kaksi kertaa ollaan käyty tossa työkaverin porukoilla lampaita ihmettelemässä. Eiköhän se ole nyt syttynyt. Kattellaan sitten keväällä lisää.

Siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset.

Tässä Madde 4 kk