Kasvattaja itse

Olen vuonna -80 syntynyt koiraharrastaja. Asumme täällä Iitissä maaseudun rauhassa. Perheeseemme kuuluu mieheni, loppuvuodesta -15 syntynyt poikamme ja 4 kpl bordercollieita.

Meillä on myös pieni katras lampaita.

Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Äitini on lypsytilan tyttöjä ja lapsuuteni lomat vietinkin aina mummolassa eläimiä hoitaen. Myös hevoset kuuluivat vahvasti lapsuuteeni ja puuhailin niin ratsujen, kuin ravureidenkin parissa. Ensimmäinen oma koira hankittin kun olin 15 v. Se oli hieno Alaskanmalamuutti uros, jota kovasti yritin tottelevaisuuskouluttaa ja kävin sen kanssa myös näyttelyissä ja vetokoiratouhuissa.

Kun totesin, että malamuutti ei ehkä sovellu parhaiten tokon harrastamiseen päätin, että haluan oman koiran jonka kanssa voisin harrastaa paremmin. Ihastuin bordercollieeseen mutta silloin minut peloiteltiin sen vilkkaudella, joten lopulta päädyin näyttelylinjaiseen australianpaimenkoiraan. Australianpaimenkoiria oli syntynyt vasta muutama pentue Suomeen ja lopulta päädyin v. 2000 hakemaan pennun Porvoosta kennel Tres Coloresilta.

Atte -Tres colores Sonriendo oli musta trikki uros jonka sukutaulu oli täynnä hienoja näyttelymenestyjiä. Tällöin vielä tykkäsin harrastaa näyttelyitä ja tämä harrastus vaikutti tietenkin myös pennun valintaan. Atte valioituikin näyttelyistä helposti -tosin tuolloin ausseja oli näyttelyissä vain muutamia rodun harvinaisuuden vuoksi.
Aloittelimme Aten kanssa myös pk lajien parissa Kuopion palvelus-ja seurakoirakerhossa. Kävimme pentukurssin ja treenasimme vähän jälkeä.
Muutettuani Helsinkiin vuonna 2001 innostuin myös agilitystä ja tokosta. Uskaltauduin myös kisaamaan tokossa alokasluokassa. Saimme heti 1-tuloksen. Agilityssä starttasimme myös 1 luokassa. Atte suoritti  2 vuoden iässä myös BH-kokeen ja luonnetestin pisteillä 126 laukaisuvarma.
Atella on kaksi pentuetta.

Toinen aussie urokseni saapui vuonna 2002. Aramis -Tres colore renombrado rubi tuli myös Porvoosta. Olin ihastunut hyvä hermoiseen urokseen nimeltä Clinton ja halusin siitä pennun. Aramis oli n. vuoden ikäinen kun aloitimme tokon treenaamisen Espoon koirakerhossa ja innostuin siitä tosissaan. Päätin, että yritän kouluttaa Aramiksesta tottelevaisuusvalion.

Aramis valioitui 6 v. iässä. Aramiksen kanssa edustimme Espoon koirakerhoa tokon SM-kisoissa jokaisessa luokassa. Harrastimme myös agilityä hieman ja Aramiksella oli kaksi nollaa 2 luokasta. Se myös suoritti myös BH-kokeen  ja näyttelyissä sillä oli 6 sertiä ( kaikki alle 2 vuotiaana saatuja ) ja se oli myös Clintonin  jälkeläisryhmässä BIS 5 Jyväskylän kansainvälisessä näyttelyssä. Myös useita ROP ja VSP sijoituksia.
Treenailimme myös hakua mutta ajanpuutteen vuoksi emme koskaan päässeet kisaamaan siinä lajissa.
Aramis suoritti myös luonnetestin hyväksytysti pisteillä 184 laukasvarma. En varmaan koskaan saa yhtä hienoa koiraa kun Aramis oli! Minun varjoni <3
Aramista ei koskaan käytetty jalostukseen vasemmassa silmässä ilmenneen Iris coloboman vuoksi.

Kun näyttelyharrastus ei enää kiinnostanut katseeni kääntyi työlinjaisiin aussieihin ja olin myös kiinnostunut paimennuksesta. Poncho saapuikin laumaamme 2005 Sarkosen Ninalta Sipoosta kennel Delta River.
Poncho olikin sitten jotain ihan muuta mihin olin tottunut. Se oli erittäin vilkas, jopa hieman ADHD. Se oli myös todella terävä ja resurssiagressiivinen. Sen reaktiot oli salaman nopeita ja se monesti reagoi ennen kuin ehti ajatella. Poncho oli myös hieman epävarma ja ohjaajapehmeä. Onneksi se oli pehmeä, joten nuo muut luonteen ominaisuudet oli helpommin hallittavissa. Minulla meni pitkä aika ennen kuin ymmärsin tätä omituista koiraa, ja varmaan en koskaan ihan täysin ymmärtänyt sen mielen käänteitä. Poncho opetti minulle erittäin paljon koirien käyttäytymisestä ja arkuuksista. Kävin työni kautta erilaisilla ongelmakoirakursseilla ja -luennoilla, ja teinkin työni ohessa myös ongelmakoiraneuvontaa Espoon eläinsairaalassa.

Ponchon kanssa kisattiin tokoa 2x EVL 1-tuloksen verran. Hienoimmat saavutukset oli alo luokasta 197/200 p. ja SM-kisoissa Oulussa 2008 avo-luokassa 1-tulos 178 p. ja taidettiin sijoittua sillä 7. siinä luokassa.  Poncho oli hieman haasteellinen kisakaveri tokossa, sillä se paineistu kisoissa ympäristöstä ja vieraista ihmisistä ja koirista. Valioarvoon vaadittava viimeinen 1-tulos jäi saavuttamatta, koska Poncho rupesi olemaan kisoissa niin paineessa, että päätin lopettaa tokossa kisaamisen sen kanssa.

Poncho suoritti myös BH-kokeen ja oli kisavalmis jäljellä. Emme koskaan päässeet kisaamaan siinä lajissa, koska Ponchoa pelotti isot tummat koirat ja se murisi niille. En viitsinyt viedä sitä tottikseen koska se muutenkin paineistu helposti ympäristöstä.
Myös MH-testin Poncho läpäisi. Silloin 2007 se järjästettiin vielä epävirallisena, koska testiä oltiin vasta tuomassa Suomeen.

Agility oli Ponchon laji, ja sitä me sitten tehtiin. Poncho oli Fin Ava ja hienoin saavutus oli ehkä vuonna 2011 avo-SM kisoissa sija 4. Ensin tultiin karsintaradalta 5/113 jonka jälkeen vielä hienosti finaaliradalla 4.
Osallistuttiin myös SM-kisoihin mutta emme päässeet finaaliradalle kertaakaan.

Lampaille Poncho ei koskaan syttynyt.

Ponchon jälkeen en uskaltanut ajatella työlinjaista aussieta, koska kyllähän tuon tyyppisen koiran kanssa on aika raskasta elää. Ajatukseni kääntyivätkin taas bordercollieiden suuntaan. Olin jo vuosia sivusta seurannut sukutauluja ja kasvattajien työtä rodun parissa. Kun tapasin Niemen Elinan Njodin tuli vaan sellainen tunne, että tuosta  koirasta täytyy saada pentu. Niinpä pieni ruskea bc neiti muutti meille kesällä 2012 ja huomasin pian, että kyllä bordercollie on minun rotuni.
Ebba tulikin aika pian Madden jälkeen kesäkuun alussa 2013, ja Puhti jäi Madden ekasta pentueesta kotiin kasvamaan. Sattumien kautta myös tuontinarttu Kate jäi kotiin.

Olen kouluttanut sekä tokoa sekä agilityä vuodesta 2004 ja olen käynyt tokon koulutusohjaajakurssin.

Kennelnimeni Mindpower vahvistettiin 02/2016 ja se liitettiin ensimmäiseen pentueeseen, joka syntyi 07/2015

Kasvatan työlinjaisia/paimenlinjaisia bordercollieita. Työni puolesta rodun terveys on minulle tärkeää. Pyrin kasvattamaan luonteeltaan tasapainoisia, hyvän moottorin omaavia koiria jotka sopivat kaikkeen harrastamiseen. Yhdistelmiä miettiessä otan myös huomioon koirien paimennusominaisuudet ja yritän suunnitella yhdistelmät niin, että terveysriskit eivät olisi liian suuret.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vuosi lopuillaan

Tähän aikaan vuodesta koirat saavat ansaitun lepojakson ja enin paimennustreenaus on tauolla. Hieman treenailen Zaciä ja tarkoitus olisi tal...